Jeesus ja Odin tappelivat – kumpi voitti? Vastaus selviää Fight of Gods -pelissä, jossa maailmanuskontojen jumalat ottavat toisistaan mittaa. Samalla jumalten taisto kertoo tutkijalle yhteiskunnan sekularisoitumisesta. Uskonnon ja pelaamisen suhde on tuore tutkimusaihe, joka yhdistää uskontotiedettä ja pelitutkimusta. Aiheen parissa työskentelevät tutkijat tutkivat voivat tutkia pelien uskonnollisia sisältöjä, pelaajien uskonnollisia kokemuksia tai vaikkapa uskonnollisten auktoriteettien suhtautumista pelaamiseen. Kuinka uskonto näkyy peleissä – entä ovatko uskonnot pelejä? Turun yliopiston teknologian kulttuurisen tutkimuksen dosentti ja Tampereen yliopiston yhteiskuntatutkimuksen yliopistonopettaja Jukka Jouhki on yksi keväällä 2024 ilmestyvän, aihetta käsittelevän Uskonnontutkijan teemanumeron toimittajista.
Globus Cruciger (lat.) eli ”ristillä koristeltu pallo” on kultainen pallo, joka on jo Rooman valtakunnan aikoina symboloinut kristittyjen hallitsijoiden valtaa. Viimeksi Kuningas Charles piteli esinettä kruunajaisissaan, jolloin asialle irvailevissa meemeissä vallan symboli nimettiin pyhäksi käsikranaatiksi.
Pyhä käsikranaatti puolestaan on samannäköinen esine, ”Holy Hand Grenade”, jolla kuningas Arthur tuhosi tappajakanin elokuvassa Monty Pythonin hullu maailma (1975). Myöhemmin pyhä käsikranaatti ilmaantui Worms-pelisarjaan (1995-). Pelissä sarjakuvamaisen hassut madot sotivat monenlaisin asein – muun muassa käyttämällä pyhää käsikranaattia. Ennen räjähtämistään kranaatti laulaa Handelin Messias-oratorion hallelujaa.
Worms-peleissä on muutakin uskonnollista symboliikkaa, kuten hautaristejä tai kuolleiden matojen sieluja. Vaikka ne ja pyhän käsikranaatin historia voivatkin olla kiinnostava tutkimusaihe, ovat pelien ja uskonnon suhteesta kiinnostuneiden tutkijoiden kohteena useimmiten pelit, joissa sukelletaan paljon syvemmälle uskonnollisten merkitysten maailmaan.
Esimerkiksi Dante’s Infernossa (2010) pelaaja kulkee helvetin kehien läpi ja taistelee demoneita vastaan. Synti, pelastus ja kadotus ovat pelin suuria teemoja – ja niiden modernit tulkinnat tieteellisesti kiinnostavia. Myös tuore I Am Jesus Christ -peli (2023) on jo herättänyt monen tutkijan kiinnostuksen. Pelissä ohjataan itse Jeesus Nasaretilaista hänen elämänsä läpi. Humoristisemmin Jeesusta voi ohjata Fight of Gods -pelissä (2017), jossa jumalat ympäri maailman taistelevat Street Fighter -pelin tyyliin.
Miten pelien ja uskontojen suhdetta tutkitaan?
Uskonnon ja pelien yhteydestä kiinnostuneet tutkijat keskittyvät usein peleihin, joissa uskonto ei näy niin eksplisiittisesti kuin edellä mainituissa peleissä. Pelien sisällöistä voidaan yrittää havaita esimerkiksi rakenteellisia samankaltaisuuksia maailmanuskontojen kanssa tai tutkia peliä varten keksityn uskonnon merkitystä pelinarratiivissa.
Pelien uskonnollista sisältöä voidaan tutkia myös abstraktimmalla tasolla ja tarkastella vaikkapa pelin uskonnollista tematiikkaa sekä analysoida pelinsisäistä ihmis- tai maailmankuvaa, elämän tarkoitusta tai suuria eettisiä kysymyksiä. Toisinaan pelitutkijoita kiinnostaa itse pelaaminen uskonnollisena tai hengellisenä kokemuksena. Mahdollisia näkökulmia on runsaasti, kuten ”todelliseenkin” maailmaan suuntautuvassa uskonnontutkimuksessa.
Jonkin verran pelaamisen ja uskonnon suhdetta tutkitaan myös keskittymällä eri uskontojen näkemyksiin pelaamisesta. Vaikka useimmiten uskonnoissa pelaaminen hyväksytään, voivat jotkut suunnat rajoittaa pelaamista tai kieltää sen kokonaan, varsinkin, jos pelien sisällöt tulkitaan uskonnon arvojen vastaisiksi.
Esimerkiksi monet islamin uskonoppineet ajattelevat, että tosielämän uskonnollisen kiellon kohteet (haram; esim. päihteet, aviorikos, sianliha jne.) ovat kiellettyjä myös peleissä. Joissakin kristillisissä herätysliikkeissä taas runsas pelaaminen voidaan nähdä epäjumalanpalvontana.
Eniten uskonnollisia – ja maallisia – tahoja tuntuisi kuitenkin huolettavan rahapelaaminen, johon suhtaudutaan vähintäänkin nuivasti useimmissa maailmanuskonnoissa, joskin paikallisia erojakin on. Esimeriksi roomalaiskatolisuudessa tai buddhalaisuudessa suhtautuminen voi olla jopa rohkaisevaa. Italiassa pelionnea voi rukoilla pyhältä Cajetanilta ja Macaossa kasinolle suuntaava peluri voi sytyttää tuuria lisäävän suitsukkeen Buddhalle. Tutkimusten mukaan yllättävän moni arkiuskovainenkin kiittää lottovoitosta jumalaansa.
Uskonnon ja pelien yhtäläisyyksiä ja eroja
Uskontojen ja pelien samankaltaisuudet ovat tutkimuksellisesti hedelmällinen aihe. Monet videopelit muistuttavat monia uskonnollisia myyttejä siten, että kummassakin tapahtuu yliluonnollisia asioita. Monilla pelihahmoilla ja uskontojen merkkihenkilöillä on paranormaaleja voimia, ihmeparantumisia tapahtuu ja kuolleetkin voivat syntyä uudelleen niin peleissä kuin uskonnollisissa tarinoissa.
Sekä uskonnollisissa myyteissä että peleissä on maagisia olentoja, jotka uhmaavat luonnonlakeja: Ajankulun voi pysäyttää ja ajassa matkustaa. Illuusioita, teleportaatiota, muodonmuutoksia ja monenlaista manaamista käytetään tavoitteiden saavuttamiseksi. Jumala tai jumalallinen pelaaja voi tuhota maailman, rakentaa sen uudelleen ja vaikuttaa monin tavoin sen kohtaloon. Voidaankin kysyä, ovatko pelit inspiroituneet uskonnosta vai uskonnot peleistä – tai leikeistä.
Videopelit eroavat uskonnollisista kertomuksista kuitenkin siinä mielessä, että yliluonnollinen ja ihmeet ovat peleissä silminnähtäviä ja hyvin arkisia. Toki peleissäkään ei oikeasti tapahdu mitään yliluonnollista, vaan pelin taikapiirissä, jossa pelaaja keskeyttää epäuskonsa (engl. ”suspension of disbelief”) ja vain leikkii asioiden olevan totta.
Uskonto, pelaaminen ja leikkiminen ovatkin mielikuvituksellisen maailman totena pitämistä ja toimimista tuon maailman sääntöjen mukaisesti, joskin sillä merkittävällä erolla, että pelaajan tai leikkijän oletetaan tietävän, että peli tai leikki ei ole oikeasti totta.
Vaikka pelaaja ei oikeasti usko ihmeisiin, saavat monet pelaajat narratiivisesti taidokkaasti tehdyistä ja immersiivisistä peleistä lähes uskonnonkaltaista inspiraatiota pohtia elämän(sä) suuntaa ja suuria filosofisia kysymyksiä. Toisinaan taas uskonnon merkitys pelissä on lähinnä uskontoa karnevalisoiva, kuten pyhän käsikranaatin tapauksessa.
Joka tapauksessa pelaamista on usein mielekästä tarkastella uskontotieteellisestä näkökulmasta, ja tutkimusta aiheesta on syntynyt jo lupaavasti. Mutta kun tarkastelusuhde käännetään päinvastoin ja tutkitaan uskontoa leikkinä tai pelinä, tulee asetelmasta kriittisempi. Tällainen tutkimus on vielä lapsenkengissä.